Pienet Palikkakirjat

Sain nämä 6kk-ikäisenä lahjaksi, ja siitä lähtien nämä ovat olleet ihan suurin kirja- ja lelusuosikkini! Näitä oli tosi monta, mutta valitettavasti tähän kuvaan on löytynyt vain 2kpl, sillä osa oli jossain muualla ja suurin osa kirjoista on jo särkynyt. Se on harmillista, mutta toisaalta hyvin ymmärrettävää, niin kovassa käytössä nämä kirjat ovat olleet! Äiti onkin välillä kauhistellut touhujani, mutta tuumannut sitten, että kun minä niistä niin kovasti pidän, antaa hän minun niitä lueskella vaikka kovakouraisestikin, sillä voisiko ne olla paremmassa paikassa kun minun käsissäni - kukapa niistä ilahtuisi, jos ne hyllyn päällä lepäisivät? Ehkä vuoden-parin päästä ne eivät minua enää yhtä paljon viehättäisi, vaikka hyväkuntoisina niin olisivat säilyneetkin. Kyllä äiti minua toruu jos tahallani kirjoja revin - mutta yleensä en kyllä tee niin tahallani, vaan jotenkin vain kun olen mutustellut niitä suussani ja katsellut niitä tosi paljon, niin sitten lopulta onkin jäänyt puolet kirjasta toiseen käteen ja toinen puoli toiseen käteen. Silloin minä sanon "Oho!" tai "Voe voe voe..."

Näitä oli tosissaan monta, ja eri aiheista, esim. numerot, muodot, tunteet, vessassa, kulkuneuvoja... Nämä ovat ihan pieniä ja jo silloin puolivuotiaana sopivat tosi hyvin omaan käteeni - ehkäpä juuri siksi näitä on ollut niin kiva lukea. Joka sivulla on yksi kuva. Minun suosikkikuviani ovat olleet lentokone, pallot ja tähti - osasinpa jo 9kk ikäisenä etsiä kaikkien kirjojen joukosta juuri oikeat kirjat ja oikeat sivut, niin että itse pystyin löytämään nuo lempparikuvat. Niitä tulin sitten aina äitille tai isille näyttämään. Nyt (1v 2kk-ikäisenä) osaan itsekin jo kertoa, mitä näkyy: "tääti" eli tähti.

Lukemisen lisäksi tosiaan on tullut mutusteltua näitä kirjoja... Etenkin silloin kun tuli hampaita ja ikenet kutisi kovin, oli nämä kirjat melkein parasta helpotusta, vaikka kuinka äiti olisi tuonut minulle puruleluja... Lisäksi näitä on ollut kiva laittaa erilaisiin laatikoihin ja pussukoihin ja ottaa pois, ja taas uudestaan ja uudestaan. Nämä ovatkin olleet monessa leikissä mukana. Harva kirja sopii yhtä moneen käyttötarkoitukseen!

Pieni touhukas juna

Vau'kirjan Pieni touhukas juna -pahvikirja

Myös tämä kirja oli yksi suurimmista suosikeistani 5-12kk iässä. Tässä on paljon kivoja juttuja, jotka jaksavat kiinnostaa!

Kuvat ovat värikkäät, mutta selkeät. Kirjassa on ideana, että joka aukeamalla junan kyytiin nousee yksi matkustaja lisää. Näitä äitin kanssa ollaan kovasti laskettu. Myös lorut ovat mukavan rytmikkäitä! Itse juna vaunuineen on koholla ja sitä tulikin pienempänä paljon tunnusteltua. Lisäksi minua nauratti kovasti, jos äiti työnsi nenänsä kirjan kurkistuskolosta.

Hui, välillä vähän jännittääkin, kun juna sukeltaa tunnelin sisään ja äiti lukee lorun ihan hiljaa kuiskaten. Silloin minäkin kuuntelen tarkasti. Mutta odotan silti lähes malttamattomana että saan kääntää sivua, sillä...

Juna saapuu meren rantaan ja siellähän näkyy: PALLO! Heti kun sivu käännetään, minä innoissani osoitan sekä rantapalloa että ilmapalloa! Tällä aukeamalla on myös kimalletta, wau!

Meren ystävät

Vau'kirjan Meren ystävät

Hei, tämä on tosi kiva kirja! Pidin tästä erityisesti n. 5-12kk iässä. Tässä on hauskoja rapisevia ulokkeita (aallot kirjan yläreunassa ja meritähdet kannessa) joita on kiva rapistella samalla kun äiti lukee kirjaa. Taisinpa välillä vähän mutustellakin niitä... Lisäksi kannessa ja kirjan lopussa on kolot, joista on hauska kurkistaa. Myös tarina on mielenkiintoinen: Pikkukala seikkailee meressä ja ihmettelee, kuka on pystynyt puhaltamaan todella suuren kuplan!

Pehmeät kaverit

Vau'kirjan Pehmeät kaverit -pahvikirja

Tämä suloinen kirja oli yksi suosikeistani joskus 3-6kk iässä, mutta kyllä tätä vieläkin välillä pikaisesti selailen. Lorut ovat lyhyitä ja kuvat riittävän selkeitä, että silloin pikkuvauvana jaksoin katsella niitä. Mitä vanhemmaksi olen kasvanut, sitä enemmän olen alkanut kiinnittää huomiota pienempiin yksityiskohtiin.

Silloin ihan pienenä minua kiinnosti eniten tuo pallo ja muut selkeät ja suuret kuvat. "Paijo" eli pallo oli muuten myös yksi ensimmäisistä sanoistani, ja edelleenkin etsin mielelläni kaikista kirjoista pallon kuvia ja näytän niitä sitten ylpeänä äidille/isälle/kuka kirjoja nyt kanssani lukeekaan.

Metsän eläimiä

Tammen Syli-sarjan Metsän eläimiä
kirj. Eppu Nuotio,
kuv. Karoliina Pertamo,
Tammi, 2011

Tämä on aivan ihana kirja! Olen pitänyt tästä n. 2-kuisesta lähtien, ja edelleen (1v 2kk) tämä on yksi suosikeistani. Tässä kirjassa on aivan ihanat kuvat ja värit, jotka kiinnostivat minua jo silloin ihan pienenä. Lisäksi tässä on hauskat lorut, joita mielelläni kuuntelen aina uudestaan ja uudestaan.

Esittelen teille ehdottomat suosikkisivuni, jotka itsekin osaan nopeasti kirjasta löytää:

Tikkasivu! Tikka nakuttaa ja nakuttaa, ja minä naputan sormellani puuta kuin tikan nokka!

Toinen lemppari, mikä jaksaa aina naurattaa, on tämä karhu-sivu! Kun äiti lukee tätä lorua ja tulee kohtaan "puolukat", minä rapsutan puolukoita ja sanon "nam nam" ja kun äiti sanoo "mustikat", osoitan mustikoita ja sanon "nam nam". Jos luen tätä kirjaa itsekseni, naureskelen ääneen löytäessäni tämän aukeaman ja osoitan puolukoita ja mustikoita ja sanon "nam nam".

Tästä aukeamasta pidin kovasti jo silloin ihan pienenä vauvana. Tätä sivua jaksoin katsoa useita minuutteja, ehkäpä siksi, että karhu muistutti niitä nallekuvia, joita minun ihan ensimmäisissä kirjoissani oli. Lisäksi äiti ja isi ovat huomanneet, että vauvana minä pidin kovasti keltaisesta väristä, ehkäpä siis tämän aukeaman ihana keltainen värikin lumosi minut.

Meillä on äidin kanssa sopimus, että tämä blogi kertoo minun lemppareistani, äiti kertokoon omista lemppareistaan muualla... Mutta kerronpa nyt, että tästä kirjasta äitikin pitää niin paljon kauniiden kuvien ja kivojen lorujensa vuoksi, että mieluiten hän lukee juuri tätä kirjaa minulle.

Pehmokirjat osa 3: Lilli-perhonen

Tämäkin kirja Vau'kirjalta.

Tästäkin kirjasta pidin kovasti siinä 1-5kk iässä. Oli kiva katsella kun äiti "lennätti" tätä ihanaa perhosta, perhosen siivissä on peilit, joista valo loisteli kauniisti. Oli myös kiva kosketella perhosen ruumista ja jalkoja ja vähän maistellakin niitä.

Myös tarinaa oli mukava kuunnella samalla kun sai katsella iloisia kuvia Lilli-perhosesta ja hänen ystävistään. Tässäkin kirjassa on rapisevia sivuja, joita oli kiva rutistella.

Pehmokirjat, osa 2: Arvaa kuka?

Vau'kirjan Arvaa kuka?

Tämä pehmoinen kirja oli kanssa tosi kiva silloin n. 2-6kk iässä. Tässä kirjassa on luukkuja ja rapsevia sivuja. Etusivun kissaan oli kiva tarttua!

Tästä koirasta minä pidin kovasti, sillä on hassut rapisevat korvat joita voi heiluttaa!

Ja tässä on kokonainen sivu, joka rapisee! Tästä minä pidin kaikista eniten! Sain myös aika kovan metelin aikaiseksi rapisuttelemalla tätä sivua kovakouraisesti.

Pehmokirjat osa 1: Pusi pusi

Vau'kirjan Pusi pusi

Tämä pehmokirja on ehkä enemmän lelu kuin kirja... Joka tapauksessa n. 2-5kk iässä pidin tästä kovin ja tätä oli hauska katsella. Lisäksi kirjassa on erilaisia ulokkeita ja kahvoja, joista oli hauska pitää kiinni samalla kun äidin kanssa katseltiin kirjaa. Taisipa tästä kirjasta kuulua vinku-äänikin!

Kirjan sivuilla on lasten kasvoja. Niistä äidin kanssa etsitään silmät, nenä, suu.. Tosin minusta hauskinta on mutustella kirjan ulokkeita, niihin on niin hyvä tarttua.

Parasta kirjassa on kuitenkin tämä takakansi! Minun kuva! Aina jaksaa naurattaa, kun kurkistan ja näen miten suloinen vauva sieltä minua katselee!

Pikku Poron Päivä

Pikku Poron Päivä (Lilla renens resa)
Lorut suomeksi: Tittamari Marttinen
Lorut ruotsiksi: Marita Linquist
Kuvitus: Anne Peltola


Oi, ihana Pikku Poro! Tämä kirja on saatu äitiyspakkauksen mukana ja on aivan huippu! Äiti alkoi lukea tätä minulle ollessani reilu kuukauden ikäinen. Hän luki minulle kirjan hauskoja loruja ja näytti kuvia. Äiti oppikin nopeasti lorut ulkoa! Lorut olivat mukavan rytmikkäitä ja kuvissa riitti paljon katselemista, niiden ollessa samalla riittävän selkeitä, että niitä malttoi katsella. Tämä kirja on edelleen yksi lemppareistani!

Ihanan keltainen aukeama! Ja katsokaa miten paljon herkullisen näköisiä marjoja! Riemastun heti kun näen tämän sivun, sanon "nam" ja osoitan mansikoita.

Tämä tam-tam-taputus -loru oli pitkään kirjan suosikkiloruni. Vähän myöhemmin, ollessani n. 4-5kk, taputin aina käsilläni lattiaan/pöytään/tms. jos isi tai äiti alkoi loruttelemaan tätä. Myös nämä kuvat ovat mielenkiintoisia, käynhän minäkin muskarissa, ja tässä näkyy tuttuja soittimia. Nykyään tämän aukeaman nähdessäni naputan sormella rumpua ja sanon: "tam-tam"

Esittelen teille nyt melkein kaikki aukeamat, niin hyvä kirja tämä on! Myös tästä aukeamasta minä pidän kovasti, tässä riittää paljon katseltavaa. Pienempänä tuo pöllö puussa kiinnitti erityisesti huomioni, samoin halaavat siilit. Myöhemmin ihmettelin Pikku Poron puhaltamia kuplia. Nykyään tykkään etsiä tästä kirjasta juuri tämän aukeaman, sillä minusta näyttää siltä kuin tällä sivulla olisi leppäkerttu? Näettehän tekin sen?

Tässä on mukavan reipas loru, ja hei, tällä aukeamallahan on juna! Tsuku-tsuku-tsuku... Mutta missä on Pikku Poro?  No laivan kannella vilkuttamassa! Minäkin muistan aina vilkuttaa Pikku Porolle, Hei hei, hyvää matkaa!

Tähän aukeamaan on hyvä päättää tämän ihanan kirjan lukeminen. "Suljen" kaikkien silmät pyyhkäisemällä niitä ja sitten vilkutan niille: "Hei, hei, hyvää yötä!"

Ensimmäiset kirjani

Nyt olen jo yli vuoden ikäinen! Äiti sai vasta nyt idean tästä blogista, vaikka minä olen ollut kirjatoukka jo ihan pienestä vauvasta saakka. Siksi täytyy nyt vähän muistella, että mistäs kirjoista minä silloin ihan pienenä pidinkään...

Ensimmäinen suosikkikirjani oli tämä pinnasänkyyn kiinnitetty pehmokirja. Tätä minä katselin tarkkaavaisesti ihan vastasyntyneestä lähtien. Eniten minua kiinnosti nuo ympyrät ja tuo ihana nalle. Tämä kirja on vau'kirja-kerhosta, ja minulla oli myös pahvikirja, jossa oli vähän samantyyppisiä kuvia. Siitä minä pidin myös tosi paljon! Lisäksi minulla oli toinen vähän samanlainen pehmokirja, mutta se oli isompi ja sitä minä katselin köllötellessäni lattialla. Sekin oli oikein kiva. Mutta nyt ne on minulle jo aivan liian vauvamaisia, ja ne on joutuneet jonnekin varaston kätköihin, eikä äiti löytänyt niitä millään kuvattavaksi.

Kun kasvoin vähän isommaksi, kuukauden-kahden ikäiseksi, äiti käänsi toisen puolen kirjasta esiin. Ihanaa, värejä! Etenkin tuo peili jaksoi kiinnostaa minua aivan suunnattomasti.