Tini-hiiri tutkii sanoja

Tini-hiiri tutkii sanoja

Tämä kirja on ollut tosi kiva nyt, kun innokkaasti opettelen uusia sanoja. 

Tämä leluaukeama on kiva. Aluksi tunnistin pallon ja ilmapallon, nyt osaan pyydettäessä näyttää kaikki aukeaman (ja koko kirjan) kuvat, sekä itsekin nimetä niitä. 

Kun tämä sivu käännetään, alan heiluttaa itseäni ja sanon: "Tää-guu, tää-guu" eli "kiik-kuu". Minä niin kovin tykkään keinumisesta! Lisäksi tässä näkyy suursuosikkini: leppäkerttu!

Kulkuneuvot on eläinten ja ruokien ohella minun suurimpia mielenkiinnon kohteita. Bussi, lentokone, auto... Tottakai minä osaan erottaa polkupyörän ja "popon" eli mopon toisistaan! Mutta "voe voe voe", miksi Tini-hiirellä ei ole kypärä päässä!?

Eläinkirjat

erilaiset eläinkirjat

Näitä kirjoja on luettu - ja paljon! Minulla on näitä useampia ja kirjastostakin näitä lainataan lähes joka kerran. Idea kaikissa on sama: valokuvia eläimistä. Mikä voisikaan olla hauskempaa, kuin katsella eläinten kuvia, miettiä mikä eläin on kyseessä ja miten se ääntelee!

Näistä eläimistä pidän eniten:

Possu! Eikö olekin hauskan näköinen eläin! Minua naurattaa aina kun näen possun kuvan! Ja kuvitelkaa äiti ja isi röhkimässä, voiko hassumpaa ollakaan!

Pidän kovasti lampaista! Minulla on myös pehmolampaita ja lammas-käsinukke, kaikki nimeltään "Bää-bää".

Vilma viidakossa -kurkistuskirja

Vilma viidakossa -kurkistuskirja

Tässä todella isokokoisessa kirjassa on tosi kiva kurkistusluukku, josta viidakon eläimet kurkkivat. Niihin on hauska tarttua, ja siksi muutaman eläimen pää näyttääkin jo vähän kärsineeltä...

Kirjan tarina - Vilma on viidakossa, tapaa siellä erilaisia eläimiä, eksyy ja tarina päättyy lopulta onnellisesti - on runomuodossa, enkä minä oikein jaksa kuunnella sitä. Mutta kuvat ovat sitäkin hauskemmat! Pidän kovasti eläimistä, ja tässä kirjassahan niitä riittää!

Viidakkotanssi -äänikirja

Vau'kirjan Viidakkotanssi -äänikirja

Äänikirjat on tosi hauskoja! Tämä onkin yksi lempparikirjoistani! Äiti lukee lorun ja minä lähes malttamattomana odotan, että saan painaa kuvaan liittyvää nappia. Sitten kuuluu ihanaa, menevää musiikkia.

Viimeisellä aukeamalla tuleekin esiin hieno "näyttämö" ja siihen liittyvästä napista kuuluva musiikki on kestoltaan pisin ja minusta kaikista paras - sen tahdissa on aina pakko vähän jammailla. Aika usein en jaksakaan lukea kirjaa kokonaan, vaan siirryn suoraan viimeiselle sivulle, painan nappia uudestaan ja uudestaan ja jammailen mukana. Kuka on sanonut, että kirjojen lukeminen olisi tylsää?

Pikku Eetu -kirjat

Vau'kirjan Pikku Eetu -sarja

Vau'kirjalla on Pikku Eetu -kirjasarja, jossa Pikku Eetu kasvaa samaan tahtiin kanssani. Ensimmäisessä kirjassa hän oli ihan pieni vastasyntynyt, nyt hän on jo touhukas taapero - kuten minäkin!

Pidän kovasti sarjan kirjoista! Näissä on monesti hauskoja jujuja, kuten avattavia ja vedettäviä luukkuja, tunnusteltavia pintoja, kurkistusikkunoita...

Tekstiä on sopivasti, yleensä se sisältää hauskoja riimejä. Tunnelma on iloinen. Kuvat ovat selkeitä ja pirteitä. Kirjoissa esiintyy useilla sivuilla samoja esineitä ja asioita, kuten pallo, leppäkerttu, kissa, koira, nalle, pupu, joita on kiva etsiä!

Kirjojen aihepiirit ovat arkipäiväisiä ja siksi niin tuttuja ja mielenkiintoisia: tervehdykset, ruumiinosat, ruoat, ulkoilu, eläimet... Näiden kirjojen parissa olenkin oppinut paljon sanoja!

Nämä kirjat kannustavat myös osallistumaan: vilkuttamaan, taputtamaan, näyttämään ruumiinosia... Nämä kirjat ovatkin tulleet minulle niin tutuiksi, että osaan tehdä pyytämättäkin oikeat asiat heti kun kyseinen sivu käännetään esiin.

Lisää ruokakirjoja!

Piltin Oppi ja ilo -pahvikirja: Piltin oma kasviskirja

Ruoka on lempiaiheeni kirjoissa! Siksi tämä Piltin keräilykampanjasta peräisin oleva kirja onkin niin kiva!

Kirjassa esitellään kasviksia ja niistä kertovia loruja. Lorut tosin ovat vähän turhan pitkiä minun makuuni, enkä yleensä jaksa kuunnella niitä ihan loppuun asti. Tykkään selata kirjan suht nopeasti läpi ja sanoa "nam" lähes jokaisen kasviksen/hedelmän/marjan kohdalla. Plussaa myös ötököistä, joita esiintyy kuvituksessa. Ne on hauska bongata kuvasta!

Vaikka aihe on paras mahdollinen, siltikään tämä kirja ei yllä aivan suursuosikkeihini. En oikeastaan tiedä mistä se johtuu, ehkä kuvia saisi olla enemmän?

5 pientä Sanoja -kirjaa

Tammen 5 pientä pahvista Sanoja -kirjaa

9kk ikäisenä innostuin näistä pienistä pahvisista kuvakirjoista! Kirjat ovat pieniä, sopivat hyvin omaan käteeni ja niitä minun on helppo selailla ihan itseksenikin. Myös kirjojen aihealueet ovat hyvin mielenkiintoisia! Etenkin tuo Välipalakirja, sillä juurikin 9kk iässä rakastuin kaikkiin ruoka-aiheisiin kirjoihin ja kuviin (esim. ruokamainoslehtiset ovat minusta tosi hauskoja), ja ne kaikki on "Nam!".

Ainoa asia tuossa Välipala-kirjassa, mitä äitin kanssa molemmat ollaan ihmetelty, on se, miksi pienille lapsille suunnattuun kirjaan on laitettu niin paljon "roskaruokaa" - jäätelöä, keksejä... En minä ole sellaisia maistanut, enkä edes kiinnostunut niistä... Sen sijaan kirjassa olisi voinut olla enempi lemppariherkkuja: hedelmiä, marjoja, kasviksia, leipää, juustoa, puuroa jne. Nyt ei ollut oikeastasan muuta, kuin nuo mansikat ja omenat - tosin ne onkin sitten ihan lemppareita!                                                                                                              

Muumien pieni kirja vastakohdista

Muumien pieni kirja vastakohdista -pahvikirja

Tämä oli pitkään, n. 6-10kk ikäisenä lempi-iltasatukirja. Isin kanssa luettiin tätä aina ennen nukkumaanmenoa.

Tekstiä on vähän - juuri sopivasti, että väsyneenä jaksaa tämän kirjan selata. Eniten pidän Pikku Myystä, ja minusta on hauska osoittaa häntä aina kun hänet kirjan sivuilta voi löytää.

Kirja päättyy kuvaan, jossa Muumipeikko ja Niiskuneiti on nukkumassa. Heilutan heille hyvät yöt ja sitten on minullakin hyvä mieli käydä nukkumaan.

Nalle Puh: Hunajaa etsimässä - pahvinen äänikirja

Disneyn Nalle Puh: Hunajaa etsimässä

Pidin tästä kirjasta kovasti n. 8-12kk ikäisenä. Tämä oli oikeastaan ainoa kirja, jota minä mielelläni vain kuuntelin keskittyneesti, kun äiti luki. (Yleensähän minun täytyy päästä jollain tavalla itsekin osallistumaan). Myös kertomus oli sopivan pituinen, vaikka yhdellä aukeamalla onkin enemmän tekstiä kuin monessa muussa kirjassani. Ehkäpä lumouduin kuuntelemaan ääniä, jotka kuului, kun äiti painoi kertomukseen sopivasta napista.

Nykyään (1v 2kk) tilanne on oikeastaan päinvastoin. En millään malttaisi kuunnella kertomusta, haluaisin vain painella nappeja ja käännellä sivuja. Mutta silti minä edelleen pidän kovasti tästä kirjasta!

Pikku-Eetu: Haleja ja suukkoja

Vau'kirjan Pikku-Eetu -sarjan Haleja ja suukkoja

Tämä kirja on ihan super-suosikki! Äidin kanssa on katseltu tätä n. 7-kuisesta alkaen, ja tästä tuli heti minun lempparini! Tässä on isot luukut, jotka heti opin avaamaan. Ja mikä parasta, melkein joka aukeamalla on pallo! Minä niin tykkään palloista! "Paj", myöhemmin "paijo" on toinen oppimani sana. (Ensimmäinen oli pue = puhelin, ja vasta 3. oli se äiti) Pitkään minusta oli tosi hauskaa aina etsiä nuo pallot, jotka usein oli piilossa luukun alla. Ja löysin ne niin nopeasti, että äiti arveli minun oppineen ne ulkoa...

Nyt (1v 2kk) pallojen etsimisestä on tullut minulle vähän liian helppoa, kaipaan enemmän haastetta. Mutta pidän edelleen todella paljon tästä kirjasta, koska tästä kirjasta voi aina löytää jotain uutta.

Pikku-Eetu: Aamusta iltaan

Vau'kirjan Pikku-Eetu -sarjan Aamusta iltaan

Tämä ei ole missään vaiheessa ollut mikään suurin suosikkini, mutta ihan hyvä kirja kuitenkin. Ehkä olette huomanneetkin, että pidän kovasti monista Vau'kirjan kirjoista. Pikku-Eetu sarjassa on ideana, että Eetu kasvaa samaa tahtia kanssani. Tämä kirja kuuluukin sarjan alkupäähän, ja oli myös yksi ensimmäisistä lukemistani sarjan kirjoista. Sarjan myöhemmät osat ovat tulleet minulle hyvin tutuiksi! Esittelen niitä myöhemmin.

Tätä kirjaa aloin lukea joskus n. 4-5-kuisena. Silloin aukeamien vasemman puoleiset sivut olivat minulle vielä aivan liian monimutkaisia, mutta oikeanpuoleisia sivuja yksinkertaisine kuvineen ja kivoine värineen jaksoin katsella kovastikin. Eikä mennyt kauan, kun jaksoin keskittyä katselemaan myös vasenta sivua, ja siinähän riittikin katsomista!

Aluksi vain kuuntelin kun äiti luki minulle ja osoitti ja nimesi esineitä ja asioita kirjan sivuilta. Noin 6kk iässä aloin itsekin osoittaa esineitä ja odotin että äiti kertoo minulle mikä se on. Saatoinpa sanoakin "Tö?", eli "Kerro, mikä se on!"

8kk iässä aloin osoittaa asioita, joita äiti pyysi minua kirjan sivulta etsimään. Nykyään (1v 2kk) minä selailen tätä kirjaa silloin tällöin, ja osoitan itse jotakin hauskaa esinettä ja saatanpa jopa osata nimetä sen ihan itse!

Pupu pomppaa ylös!

Jälleen Vau'kirjan Pupu pomppaa ylös!

Tämä on kiva kirja! Äitipupu yrittää saada pikkupupua nukkumaan, mutta aina tulee jokin häiriötekijä ja: "Pupu pomppaa YLÖS!" Silloin voi painaa napista ja pupu tulee esiin. Tätä on ollut hauska katsella n. 4kk ikäisestä lähtien, mutta nappi on niin kovin jäykkä, että itse olen saanut painettua sitä riittävän kovasti vasta joskus 7-9kk iästä alkaen. Tämä kirja jaksaa aina naurattaa! En oikeastaan jaksaisi kuunnella edes tarinaa, vaikka se lyhyt onkin, vaan haluan painaa napista heti kun pupu on laskettu alas. Tätä minä tekisin uudestaan ja uudestaan!

Äitin mukaan tämä kirja voisi kertoa myös minusta...